Lightning-kilpailuja

Perjantai 29.7. Kuudes kilpailupäivä valkeni jälleen aurinkoisena ja tuulisena. Aamulla taas ajoissa rantaan laittamaan varusteet kuntoon. Samalla käytiin läpi tarvittavat toimenpiteet purjehdusten päätyttyä, että saadan vuokravene ja lainatut tavarat nopeasti pakettiin. Lisäksi iso työ tulee olemaan kaikkien varusteiden peseminen ja kuivaaminen ennen pakkaamisia. Vesille lähdön kanssa emme pitäneet kovaa kiirettä, koska meillä oli taktiikka selvä ja trimmit tiedossa. Otimme loistavan startin laivalta ja pääsimme hyvin oikealle matalempaan aallokkoon. Venevauhti ja nousu oli hyvä lähimpiin veneisiin verrattuna. Tuuli oli vähän hiljaisempaa kuin aikaisempina päivinä. Ylälipulla olimme nipussa pääjoukon kanssa. Lenssilla leikkasimme liikaa oikealle kun emme löytäneet alamerkkejä ja jiipin jälkeen huomasimme tehneemme vähän turhaa matkaa. Toinen kryssi meni huonosti. Tuuli kääntyi vähän ja styyran halssilla vasta-aallokkoon ajettaessa emme saaneet venettä kulkuun oikein millään. Moni meni ohi ihan vauhdissa. Toinen lenssi meni toisten kyttäilyssä pahinpien kilpakumppanien, eli NGR:ien, kanssa. Viimeisellä kryssillä taktiikka oli ajaa vain niiden lähellä. Siinäkin tapauksessa, että voittaisivat meidät, pystyisimme kontrolloimaan, ettei väliin mene montaa venettä. Meillä oli kuitenkin tässä vaiheessa viiden pisteen etu Barnesiin. Näillä asetelmilla tulimme maaliin ja pidimme pintamme Euro-Afrikkalaisten mestaruuksissa. Tosin sijoituksemme kokonaiskilpailussa oli vasta 28.
Kisan jälkeen veneet ja varusteet pikaisesti pesuun, kuivumaan ja pakettiin. Kamat hotellille ja purjeet viikaten matkalaukkuun. Palkintojen jako ja illallinen oli onneksemme sovittu meidän hotellille, joten juhliin ei ollut pitkä matka. Illallinen oli loistava ja varmasti kaikille löytyi mieluista purtavaa. Juomatarjoilut toimivat hyvin, välillä jopa automaattisesti, kun tarjoilija huomasi tyhjiä laseja pöydässä.
Palkintojenjaon seremoniat menivät pitkälti toimitsijoiden palkitsemiseen, ennen kuin päästiin palkitsemaan kymmentä parasta venekuntaa. Lopulta tuli mestareiden vuoro, ja kuinka ollakaan, Tito otti kuudennen lightning MM:nsa. Taitaa kaveri osata hommansa. Tätä kirjoitettaessa juhlien jatkot ovat alkamassa. Miehistöni on jo nukkumassa, taidan itse liittyä seuraan. Kumpaan, niin sitä en tässä kerro.

Pahoittelen kuvien vähyyttä, mutta täkäläiset yhteydet ovat niin huonotasoisia, että serverille ei päässyt useinkaan lataamaan mitään.

Huomenna edessä 24 tuntinen kotimatka, josta lentokoneessa istumista 15 tuntia, jippiiiiiii…..

Buzios vaikenee, lisää kuvien kanssa vuosikokouksessa.

Torstai 28.7. Viides kilpailupäivä sarasti aurinkoisena ja tuulisena. Yö tuli nukuttua vähän huonosti, kun kesken yötä yksi miehistön jäsen alkoi kuulla kummia, ja metsästelemään erilaisia äänilähteitä sammuttaakseen niitä häiritsemästä. Liekö taisteluväsymystä havaittavissa. Varsinainen äänen aiheuttaja oli naapurihuoneen ilmastointikone, joten kyseinen miehistön jäsen laittoi korvatulpat korviin ja jatkoi nukkumista. Tosin oli jo siihen mennessä saanut toiset hereille, joille ei enää tullut uni silmään.

Vesille lähdettiin uusilla suunnitelmilla trimmin suhteen. Oletettavasti ohjelmassa olisi kaksi lähtöä, jotta viimeiselle päivälle jäisi vain yksi ja enemmän aikaa pakkaamisille. Lähdimme vesille loppupään mukana, koska kaikkina aikaisempina päivinä olemme joutuneet odottelemaan lähtöä liki puoli tuntia. Laskettelimme slööraten rata-alueelle ja olimme sopivasti ennen startti saaneet kaikki taktiset ajatukset valmiiksi. Taktiikkana tuli taas olemaan oikea laidan suosiminen pienemmän aallokon vuoksi.

Ensimmäinen lähtö ei ollut loistokas, mutta pääsimme pian ajamaan omaa ajoamme vapaissa tuulissa. Ajoimme yhdellä tikillä melko pitkälle leikkarille saakka ja lähestyimme ylämerkkiä sieltä. Lopussa jouduimme korjaamaan kerran peitoista, mutta vain vähäsen. Lenssillä surffailimme ensin oikealle ja sieltä jiipin jälkeen lipuille. Tuuli kääntyi vähän sivummalle. Olisimme voineet jiipata aikaisemmin. Toisella kryssillä pysyimme pääfleetin mukana tosin häntäpäässä. Oltiin NGR:n välissä ja pari muuta lähettyvillä. Viimeisellä kryssillä ajoimme oikealta ja ohitimme toisen NGR:n puolessa välissä kryssiä.
Maalissa tutut venekunnat viimeisinä. Pistetilanne meni mielenkiintoiseksi. Olimme tasapisteissä NGR Barnesin kanssa. NGR Schwantz muutaman pisteen meidän takana. Poisheitot on huomioitu. Kryssillä ajoimme jossain vaiheessa sortuvaan aaltoon. Eki ehti huutaa ”VARO” ja samalla Ekin jalat lähti alta ja Eki pyöri pitkin veneen pohjaa.

Toiseen lähtöön tuuli taas nousi taas 8m/s. Otimme loistavan startin ja pääsimme pian oikealle. Kuulimme joidenkin kolistelevan takanamme lähdön jälkeen. Pitkä kryssi oikean kautta ylös ja olimme heti keskikastissa lenssillä. Oli hetkittäin ahdasta plaanailla, kun pelotti toisten veneiden mahdolliset
proutsaamiset. Viereiseltä veneeltä oli mela tullut ulos peräluukusta ja hän pystyi ohjaamaan vain alaspäin kunnolla. Toisten pakottamana ajauduimme tarpeettoman pitkälle oikealle lenssillä. Jiippasimme heti tilaisuuden tullen ja slöörasimme alalipuille. Muutamissa aalloissa peräsimestä lähti taas pito. Sanoinkin jossain vaiheessa, että ”NYT LÄHTEE, EN KYLLÄ TIEDÄ MINNE”. Yksi CHI lippasi jiipissä edessämme. Monta venettä änkeämässä kovassa vauhdissa lipulle, joten vaihdoimme pikaisesti lipunkiertotaktiikan toiselle poijulle, jossa oli hyvin tilaa. Toisella lipulla veneet pysähtyivät keskinäisen kahinoinnin aikana ja saimme vähän hyvää tästä. Toinen kryssi kierrettiin taas oikealta. Venevauhti oli ihan hyvä ja olimme ylhäällä uusien tuttavuuksien kanssa. NGR:t olivat kaukana takana. Nyt oli pari USAa ja yksi BRA takana. Ylälipulla ilmoitettiin rataa käännetyn. Teimme heti jiipin ja pääsimme suoraan alalipulle. Viimeisellä kryssillä ajoimme enemmän keskeltä vahtien kanssakilpailijoita. Taktiikka toimi hyvin ja saimme pidettyä useampia veneitä takana. Sijoitus oli 23. Sijoitusta paransi yksi kippaaminen ja yksi ocs. Tältä päivältä opimme ainakin taas vähän paremman trimmin vallitseviin olosuhteisiin. Huomenna voidaan taas koittaa jotain lisää.

Keskiviikko 27.7. Neljäs kilpailupäivän aamu oli aurinkoinen ja tuulinen. Rantaa ajoissa purkamaan pakettia ja laittamaan kamoja kuivumaan, koska jäivät eiliseltä vähän märiksi. Merta katsellessamme totesimme ulkona olevan melko kova myräkkä. Aallot löivät rantakallioihin oikein kunnolla monen metrin korkeuteen. Vähän ajan kuluttua järjestäjien kumivene kävi ulkona tarkistamassa tilanteen. Järjestäjät päättivät, että ulos ei ole turvallista mennä ja laittoivat varmuuden vuoksi laskuluiskan eteen sulun, jottei kenellekään olisi tullut mieleen lähteä harjoittelemaan. Lykkäys nostettiin salkoon epämääräiseksi ajaksi. Koska aikaa näytti jäävän, rakennettiin pikaisella kutsulla ILCAn General Meeting, jossa käytiin läpi yleisiä asioita ja kerrottiin tulevista arvokisoista. Todettakoon, että tulevia Nuorten MM-kisoja Suomessa korostettiin ILCAn toimesta, koska tiedossa olevat tehtyihin toimenpiteisiin ja organisaatioon oltiin tyytyväisiä. Valitettavasti kisojen brosuuria ei ole saatu vielä mihinkään näkyviin ILCAn toimesta. Toisena asiana otettiin esille vuoden 2013 MM-kisat Italiassa. Järjestäjäksi on vahvistettu Numana, joka toimi EM-kisojen isäntänä vuonna 1987. Kisat, jotka monet muistavat kovina vilppikisoina järjestäjien toimesta. Ajankohta tulee olemaan heinäkuu ja päivämäärät tarkennetaan myöhemmin. Numana sijaitsee n. 100km etelään Riministä, joten Italiaa ei tarvitse niin pitkälti ajaa kuin Marsalaan. Lisäksi menin liiton päämittamiehen kanssa juttusille pelastusköysiasiasta ja kerroin säännöissä olevasta kirjoitusvirheestä. Näytin säännön läppäriltä ja hän hämmästyi virheen olemista siellä, koska sitä muutettiin kaksi vuotta. Viimeeksi olemme pyytäneet kyseisen virheen korjaamista alkuvuodesta kirjeitse samalle henkilölle. Nyt asia kirjattiin ylös ja luvattiin hoitaa kuntoon tämän viikon aikana. Saas nähdä kuina käy.

Vesille päästiin lopulta parin tunnin lykkäyksellä. Viiri alas ja kiireellä kaikki vesille. Rata-alue on melko kaukana, joten olisi epävarmaa ehtisikö ajoissa, jos jäisi jonoon jumiin. Laitoimme itsemme ensimmäisten joukossa vesille ja lähdimme liikkeille tuuliajolla. Muut menee useimmiten naruun kiinni ja nostelee purjeitaan. Tässä olisi mennyt liikaa aikaa, joten näytimme mallia muille nopeasta liikkeille lähdöstä.

Kisa laitettiin pystyyn hyvin tarkkaan tunti lykyn laskusta, joten ketään ei ollut tarkoitus odotella. Tosin kaikki ehtivät ajoissa lähtöön, vaikka toisilla taisi tulla kiire. Tuuli oli asettunut n.8m/s ja aallokko oli
tasaantunut vähän. Tosin ajoittain tuli melkoisia seiniä vastaan, kun perusmainingin päälle nousi tuulen synnyttämät aallot. Sellaiset kaatui suoraan kannelle. Styyran halssilla eteenpäin meneminen oli pelkkää vasta-aaltoon ryskyttämistä ja venettä ei saanut oikein millään mihinkään vauhtiin. Paaralla
ajaminen oli melko helppoa, kun pienellä peräsimen liikkeellä pystyi hakemaan aallosta sileämpiä kohtia. Ylälipulla oltiin kohtuullisen hyvin. Lenssille lähdettäessä tuuli ja aallokko oli niin tolkutonta, että katselimme vähän aikaa väljempää tilaa spinun nostolle. Suoraa lenssiä en uskaltanut ajaa, joten leikkasimme vähän oikealle. Jiipin jälkeen tuuli kääntyi vähän lisää, joten olimme ajaneet tarpeettoman pitkään sivuun. Olimme alalipulla viimeisten joukossa. Toinen kryssi ajettiin taktisesti vääriin ulkokautta. Tässä tipuimme viimeiseksi. Lenssillä teimme heti ylhäällä jiipin ja saimme häntäpään veneet kiinni alamerkillä. Viimeisellä kryssillä menimme enemmän oikean kautta ja saimme yhden NGR:n jäämään meidän taakse. Tavoitteena oli ajaa kaksi lähtöä, mutta järjestäjät tyytyivät yhteen. En tiedä oliko heillä tiedossa taas tuulen voimistuminen vai mikä. Nyt kun on kuusi lähtöä ajettu, tulee poisheitto mukaan. Meillä on se hyvä tilanne, että meillä on kaikki lähdöt poisheitto kelpoisia. Kaksi kisapäivää jäljellä ja kolme lähtöä ajamatta.

Tiistai 26.7. Kolmas kilpailupäivä. Aurinkoinen ja tuulinen aamu. Kippari ja keulagasti vähän uupuneita edellisen illan raskaan illallisen jäljiltä. Rantaan ajoissa ja vene valmiiksi. Vesille lähdettiin fleetin mukana. Tuuli oli ensimmäisen kerran tyyntynyt aamusta. Tuuli oli koillisesta ja voimakkuudeltaan mukavat 5m/s ja aallokko enimmäkseen perusmaininkia.
Lähtö otettiin laivan päästä ja lähdimme oikealle. Huomasimme tuulen siftailevan joten aloimme aika paljonkäännösten mukaan. Ajauduimme kuitenkin enemmän oikealle. Huomasimme olevamme hyvin fleetin mukana, kun pystyi kevyemmän tuulen ja aallokon vuoksi keskittymään paremmin vauhtiin ja taktiikkaan. Ylälipulla oltiin häntäpään porukassa, mutta pelissä mukana. Lenssillä leikkasimme pari kertaa, mutta emme saaneet veneen vauhtia niin hyväksi kuin kilpailijoilla. Aallokossa ajotekniikka ei riitä täkäläisille. Täkäläiset kiskovat jokaisessa surffissa vähän pidemmälle. Toinen kryssi meni todella huonosti, välillä vauhti loppui ja nousu hävisi tyystin. Kokeiltiin kaikkia säätöjä ilman vaikutusta. Syy on siis ajotekniikassa. Ongelmat alkoivat taas aallokon noustessa ja terävöityessä. Jotenkin saatiin hetkittäin kulku kohdilleen ja parannettiin asemiamme, mutta monesti vauhti jäi selkeästi lähimmistä kilpakumppaneista. Maalissa juuri ennen pahimpia vastustajiamme, eli nigerialaisia, jotka ottivat kaksi viimeistä sijaa.
Toinen lähtö oli pitkälti edellisen toisinto. Välillä saatiin kulku hyväksi, mutta ajoittain ei kulkenut lainkaan. Teimme kuitenkin tärkeän havainnon, jota päästään kokeilemaan huomenna. Vaikka vendan jälkeen mielestään kiihdyttää riittävästi, ei todellinen vauhti ole kuitenkaan riittävä ja sitten nousu jää puuttumaan. Vauhti kuolee helposti korkeaan aallokkoon ryskytettäessä ja vauhti on haettava usein uudelleen. Vaikka purjeet näyttää vetävän hyvin, niin todellinen vauhti voi jäädä liian hitaaksi. Tämmöisiin olosuhteisiin ei minun perstuntuma kerro, onko vauhti kohdallaan. Kokemus puuttuu. Illallisella rupateltiin Amerikan Jorman kanssa olosuhteista. Hän kertoi, että täkäläiset kelit ovat olleet myös hänelle haastavimmat koskaan. He ajoivat ennen MM-kisoja Mastersit ja onnistuivat siellä yhdessä lähdössä siedettävästi. Kaikki muut meni pieleen, kun eivät saaneet venettä kulkuun.
Positiivisin asia päivässä oli se, että mitään ei mennyt rikki. Tom Allenkin oli iloinen, kun kerroimme sen hänelle rannassa. Huomiseksi oli ohjelmassa vapaapäivä, mutta koska eilen ei päästy ajamaan kahta lähtöä ja ennusteet tuleville päiville eivät lupaa täydellisiä olosuhteita, niin huomiseksi on luvassa ainakin yksi lähtö. Jos on hyvä keli, niin ajetaan kaksi lähtöä.

Maanantai 25.7. Toinen kilpailupäivä alkoi aurinkoisena ja tuulisena. Lähtöaikaa oli aikaistettu tunnilla alkavaksi klo 11.00. Trimmejä muutettiin vähän kiristämällä alavantteja. Samalla korjattiin spinupuomi, koska osa niiteistä oli lahonneita ja toinen päätyhela oli vain toiselta puolelta kiinni. Vaihdoimme kaikki niitit rosterisiin. Kiitokset taas Tompalle hänen loistavasta verstaastaan.

Tuuli oli idästä ja voimakkuudeltaan n. 6m/s. Tuuli nousi kuitenkin pian radalle ajettaessa. Aallokko oli suurta ja lähtöä jouduttiin lykkäämään sen vuoksi, että tuomarialusta ei saatu aluksi pysymään paikoillaan. Aallokko oli niin korkeaa, että veneet hävisivät ajoittain kokonaan aallon taakse. Taktiikkana oli jälleen hakea matalampaa aallokkoa oikealta matalammasta vedestä. Lähtö laivalta onnistui melko hyvin ja pääsimme pian oikealle. Ylälipulle tultaessa jouduimme parikertaa heittämään ylemmäksi leikkarille päällä olevien veneiden peitoista. Lopulta olimme n. 50m tarpeettoman korkealla. Lenssi meni kohtalaisesti ja olimme fleetin mukana tosin häntäpäässä nigerialaisten kanssa. Toinen kryssi jälleen oikealta. Tuuli noussut 8m/s ja suunta alkoi vaihdella 20 astetta edestakaisin. Trimmi tuntui olevan kohdallaan. Toisella lenssillä tuuli nousi edelleen ollen 10m/s ja puuskat päälle. Olimme pariin otteeseen tekemässä ”kiinalaisia”, mutta miehistön saumattomalla yhteistyöllä vältimme uimisen. Pekka kiskoi nopeasti spinun ison taakse piiloon ja Eki roikkui ison puomista leessä. Kippari heilutteli peräsintä ajankuluksi, koska lapa ei ollut aallon nostattamana lainkaan vedessä. Viimeiselle kryssille lähdimme vasemman kautta lenssillä havaitun tuulen käännöstä vastaan. Käännöstä ei tullutkaan sinne, vaan se kääntyi silmille, jolloin tipuimme viimeiseksi. Kovalla ajolla ajoimme oikealta tulleen NGR:n kiinni ennen maalia. Päivän kohelluksena oli isopurjeen seivästäminen spinupuomilla jiipissä, kun puomin lukko ei sulkeutunut ja puomi irtosi mastosta Pekan skuutatessa spinun. Toinen lähtö peruutettiin liian kovan tuulen vuoksi. Pääsimme nopeasti rantaan ja pesemään purjeita, jotta päästään paikkaamaan iso. Jälleen Tompan juttusille ja saimme häneltä rullan 3” korjausteippiä. Siitä yhden panelin korkuiset pätkät molemmille puolille, niin purjehan on kuin uusi.

Päivän vaurio saldona oli ainakin meidän isopurje, yksi puomi, yksi masto ja yksi ison falli.

Aallokko oli todella korkeaa. Ajoittan ne kaatuivat kryssillä suoraan päälle. Eki muisti kiittää “kylvettämisestä” useaan otteeseen. Pienemmistä tuli “kiitos” ja suuremmista “suurkiitos”. Saimme kyllä aalloista kaikki osamme tasapuolisesti.

Sunnuntai 24.7 Ensimmäinen kisapäivä. Aamulla ajoissa rantaan ja laittamaan venettä kasaan. Tuuli oli kääntynyt lähes päinvastaiseksi edellisestä päivästä. Tuuli oli nyt kaakosta. Lähdimme fleetin alkupäässä liikkeille, jotta meille jäisi vähän aikaa kokeilla trimmejä, koska eilinen harjoituspurjehdus jäi lyhyeksi. Rata-alue on viety niin kauas ulos, että maastot eivät käytännössä vaikuta juurikaan tuuleen ja aallokko pääsee vapaasti Atlantilta alueelle. Pitkä perusmaininki jonka päälle tulee tuulen aiheuttama vähän toisen suuntainen aallokko. Tuulta oli alussa 6m/s. Ajelimme vähän aikaa kryssiä ja heittelimme muutamia vendoja. Totesimme veneen olevan suhteellisen hyvin tasapainossa ja menimme odottelemaan starttia.
Kilpailupäälliköllä oli virallinen aika hänen gps-laitteestaan. Tämä aika annettiin kipparikokouksessa kaikille purjehtijoille selkeällä kellojen täsmäytyksellä, jotta jokainen tietää päivän ensimmäisten starttien aloitusajat.
Rata oli tehty melko pitkäksi. Ylälippua oli vaikea nähdä alalipulta vaikka poijut ovat suuria tetroja. Ensimmäinen lähtöharjoitus meni yleisen hermostumisen vuoksi yleiseksi takaisinkutsuksi. Uusi startti käynnistettiin erittäin nopeasti. Olimme ottaneet taktiikaksi pyrkiä oikean kautta ylös, koska arvioimme aallokon olevan matalempaa siellä. Valitsimme siis laivan pään lähtöpaikaksi. Laivalla oli vahän ruuhkaa, mutta pääsimme suhteellisen nopeasti startista vapaiksi ja ajamaan omaa ajoa. Ylälipulle tultaessa olimme vähän leikkarin alapuolella. Leikkarille mennessä iso fleetti styyran veneitä edessä ja jouduimme kiertämään 5-6 venettä, ennen kuin löysimme sopivan kolon meille. Vendat on melko hitaita heittää kovassa aallokossa. Ylälipun ja levittäjän kierto meni letkassa ajelussa. Lenssille käännettäessä ja spinua nostettaessa on pakko varoa edessä olevaa, ettei surffaa tämän perästä sisään. Sopivan aallon reunalta saa veneen vauhdin kasvatettua nopeasti. Tuuli ja aallokko oli sen verran kovaa, että suoraa lenssiä ei pystynyt ajaa. Osa fleetistä lähti vasemmalle ja osa oikealle, riippuen siitä, mistä jokainen löysi riittävän vapaita tuulia. Styyralla ajettaessa aallokko tuli lähes sivusta, nostaen veneen välillä hyvin ilmaan, jolloin tuntui siltä, että peräsimellä ei tee mitään. Pekka kikkaili spinulla, että ei vedellä kiinalaisittain ympäri. Samalla Eki oli leessä vastapainona. Jiipin jälkeen aallokon suunta oli suoraa takaa ja pääsimme pumppaamalla pitkiin liukuihin. Tähän suuntaan oli paljon helpompi mennä. Alalipulla huomasimme, että moni vene oli mennyt meistä ohi ja olimme lähes viimeisiä nigerialaisten kanssa. Toisella kryssillä saimme venevauhdin melko hyväksi ja aloimme monta sijaa kiinni. Kymmenkunta venettä oli takana ylälipulla. Lenssillä totesimme jälleen että vauhti ei riitä täkäläisille. Osaavat surffaamisen paremmin. Tosin vähän meitä hidasti se, että jiipin jälkeen luuvartin spinubarberi hajosi ja Pekka ajoi spinulla molemmat skuutit kädessä samalla kun Eki koitti korjata barberia. Korjaus ei onnistunut ajon aikana, joten Eki aloikoi pitää luuvarttia ja Pekka koitti Pumpata leetä minkä pystyi. Alalipulla taas sama tilanne, olimme parin NGR:n kanssa nipussa. Viimeisellä kryssillä emme päässeet parantamaan sijoituksiamme, joten loppupää koostui Euro-Afrikkalaisten Pre-Europeans-kisoista. Lähtö kesti tunnin ja 20 minuuttia.
Barberi saatiin korjattua lähtöjen välillä.
Toinen lähtö oli edellisen uusinta. Tuuli oli noussut 8m/s:ssa. Startti onnistui loistavasti ja pääsimme täydessä vauhdissa linjasta yli. Nopea venda ja oikean kautta ylös. Olimmekin hyvin fleetin keskellä ylhäällä. Lenssillä meidän vauhti ei riitä, joten putosimme taas muutamia sijoja. Toisella kryssillä venevauhtimme ei ollut niin hyvää, joten emme pystyneet parantamaan sijoitustamme. Lenssillä putosimme muutaman sijan, joten olimme taas häntäpäässä. Viimeisellä kryssillä totesimme, että ajamme samojen NGR-veneiden kanssa kisaa keskenämme. Positiivista oli kuitenkin, että nyt ei hajonnut mitään. Tästä on hyvä jatkaa. Ei voi olla oikeastaan kuin suunta ylöspäin.
Rantautuminen oli erittäin hidas prosessi. Vaikka luiska on leveä, ei siltä pysty nostamaan kuin yhden veneen kerrallaan. Veneiden nostot kestivät noin tunnin verran, jonka jälkeen päästiin pesupuuhiin. Suola on saatava pois veneestä ja varusteista. Vaikka ilma ja vedet on lämpimiä, niin sopiva asuste on täysi sadeasu. Niin paljon vettä tulee niskaan kovassa aallokossa. Veneen paketoimisen jälkeen hotellille suihkuun, jonka jälkeen syömään rantaravintolaan. Naureskelimme, että on hiljaista väkeä, taitaa olla väsyneitä. Todettiin, että tämänpäiväinen ulkoilu oli fyysisesti vähän toista, mitä kotona yleensä tulee vastaan. Kovan aallokon kanssa joutuu tekemään enemmän töitä.

Lauantai 24.7. Mittausten viimeistely, avajaiset ja harjoituspurjehdus päivän ohjelmassa. Aamu alkoi sateisena, mutta onneksi sade loppui ennen kuin lähdettiin rantaan. Lämpötila oli kuitenkin päälle 20
astetta. Rannassa viimeiset virittelyt veneelle ja hoidettiin loput tarkastukset, jotta vene on kilpailukelpoinen. Parin tunnin odottelu avajaisiin ja lipunnostoihin. Liput nostettiin ilman suurempaa seremoniaa brassien kansallisuuslaulun mukana. Suomen lippu on pari numeroa suurempi kuin muilla
mailla. Tämä johtuu siitä, että kisaisännät eivät saaneet mistään Suomen lippua hankittua parin vuoden aikana ja pyysivät meitä tuomaan oman lipun. Tosin mitoista ei ollut selkeitä ohjeita, joten toimme virallisista lipuista pienimmän, joka kaupoista löytyi nopeasti.

Ohimennen keskusteltuna jenkkien kanssa, kun trimmasivat mastoja ennen pystyttämistä. Pari mastoa pukeilla ja katselivat putkien perusjäykkyyksiä. Kyselin heiltä, että kuinka kauan käyttävät sama putkea ennen kuin uusivat sen. Yleensä järvillä purjehtivat vaihtavat maston viiden vuoden välein ja merellä purjehtivat useammin. Syynä on ainoastaan putken veltostuminen rasituksesta. Meripurjehti-joilla lisäksi suolan aiheuttama haurastuminen.

Pääsimme myös vähän tutustumaan brasseissa valmistettuun alleniin. Vene näytti ihan toimivalta, mutta ei niin viimeistellyltä. Muotit on jostain 90-luvun lopulta olevan mallin mukaan. Tom Allenin kanssa juteltuani hän oli vähän pahoillaan siitä, että työnjälki ei ole niin viimeisteltyä, mutta hän ei pysty valvomaan sitä omalta tehtaaltaan, joten antaa olla. Ehkä joku mieluummin ostaa orkkis-allenin mieluummin kuin paikallisen, jos haluaa myös siistin veneen. Jonkun verran lama on vaikuttanut heidänkin liiketoimintaansa. Alleneita tehdään n. 15 vuodessa ja nickkeleiden valmistus on kuulemma lähes pysähdyksissä. Harjoituspurjehdukseen lähdettiin ensimmäisten joukossa, jotta pääsisimme rauhassa kokeilemaan veneen säätöjä ja muuten toimintoja. Tuuli oli suoraan rannasta, joten ajelimme löysillä rata-alueelle. Tuuli oli 6m/s ja aluksi aallokko oli melko pientä. Päästyämme rata-alueelle aallokko alkoi nousta perusmainingeiksi, koska niemen nokan takaa oli aalloilla vapaa kulku rata-alueelle. Päätimme kokeille kryssi-trimmejä ja skuuttasimme purjeet ensimmäisen kerran kireille. 5 sekuntia tämän jälkeen isopurje olikin jo alhaalla, falli poikki. Todella mahtava alku regatalle. Ajelimme pelkällä fokalla tuomarialuksen luo ja pyysimme hinausapua, koska fokalla kryssiminen isossa aallokossa on todella hidasta. Hetken päästä meidät tulikin hinaamaan erittäin merikelpoinen kumivene, jonka hinauksessa plaanasimme rantaa kohden. Vauhti oli sellaista, jotta useinkaan ei ole purjeiden voimalla litillä menty. Kölilaatikosta tuli todella kovaa vettä sisään hinauksen aikana. Kaverilla
taisi olla kiire päästä takaisin varsinaisiin tehtäviinsä rata-alueelle.
Rantaan päästyämme masto pikaisesti alas ja vauriota tutkimaan. Fällista oli yläpään nico-luistanut läpi. Vaijeri oli ehjä ja irronnut nico löytyi veneen pohjalta. Kyselimme apuja paikallisilta, mutta heillä ei ollut varaosia. Jäimme siis odottelemaan muiden veneiden rantautumista, koska Tom Allenilla oli verstas mukanaan ja häneltä saisimme osia. Ensin yritimme tehdä uudet plommit vanhaan falliin, mutta falli olisi lyhentynyt aika paljon, joten siitä ei olisi tullut hyvää. Parin puhelun jälkeen veneen omistajalta saatiin lupa laittaa kokonaan uusi falli, jonka saimme ostettua Tompalta. Masto takaisin nippuun ja pystyyn. Ilta pimenee kovaa vauhtia ja koko päivän aikana ei ole syöty mitään. Suuntasimme läheiseen kuppilaan pitsalle ja harmistusta lieventävälle caipirinhalle. Kämppille suihkuun ja nukkumaan. Huomenna on päivä uusi ja mahdollisuus vaikka mihin kokemuksiin.

P.S. Pekan kanssa mastoa korjatessa saimme Ekin koulutettua puhumaan paikallista kieltä [tres servesas porfavor] ja hoitamaan nestehuoltoa työläisille. Eki on nykyään tässä tehtävässä oikein hyvä.

Torstai 21.7. Hotellilta tultiin hakemaan puolenpäivän jälkeen js lähdimme Buziokseen. Matka kesti vajaan kolme tuntia. Kirjauduimme hotellille sisään ja lähdimme etsimään pursiseuraa. Hotellilta saatujen ohjeiden mukaan lähdimme kävelemään päinvastaiseen suuntaa. Tulimme epäluuloiseksi, koska maasto näytti nousevan,
joten kysyimme paikallisilta neuvoja. He opastivatkin meidät lähes pursiseuralle saakka, joten kaikki oli lopulta kunnossa. Pursiseura oli lähes tyhjä jo kello 17. Syynä oli se, että silloin ei kisattu kovan tuule ja varsinkin kovan aallokon takia. Keskiviikkona oli jo useampia veneitä keskeyttänyt uimeseen ja välinerikkoihin. Löysimme kuitenkin vuokraveneemme ja totesimme kaiken olevan päällisin puolin kunnossa, joten mekin lähdimme illastamaan katukioskille. Friteerattuja katkarapuja ja kalapaloja ja muutama caipirinha kyytipojaksi, niin niillähän raavas mies pärjää. Hotellilla muutama nestetasapainoa korjaava virvoke ja ajoissa nukkumaan, jotta päästää ajoissa rantaan.

Perjantai 23.7. Menimme aamulla aikaisin rantaan ja etsimään oikeita henkilöitä asioiden hoitamiseksi. Paikalliset ja ILCAn väki olivat iloisia, että Team Finland oli saapunut paikanpäälle. Kuulemma olemme ainoa joukkue vanhalta mantereelta. Aikamme kyseltyämme löysimme veneen vuokraajan ja kävimme veneen läpi puutteiden vuoksi. Kaikki turvavarusteet puuttuivat veneestä melaa lukuun ottamatta. Sovimme kuitenkin, että tavarat saadaan huomiseen mennessä, jotta vene saadaan mitattua. Pesimme veneen ja hoidimme kaikki muut mittaukset. 30 vuotta vanha Nikkeli oli painoltaan lähes minimissään. 200g yli, joten emme alkaneet irrottelemaan lyijyjä. Keli oli aamulla jo aika kovaa, yli 8m/s tuulta. Aallokko oli vähäisempi, koska tuuli oli kääntynyt 180 astetta. Veneet lasketaan luiskalta, jonka viereen on vedetty pitkä köysi, jossa on välissä poijuja, jotta köysi on helppo ottaa kiinni siihen tultaessa. Lähtemissä oli useilla haasteita saada vene siirrettyä köyttä pitkin ulommas, jossa on syvyyttä riittävästi. Etelä-Amerikan mestaruuksiin lähteneistä veneistä osa tuli rantaan pitkin päivää keskeyttäen kisat. Liian kova keli kuulemma, eivät pysty ajamaan spinulla ja kryssitkin on vain paukuttamista. Koska torstai jäi väliin, niin perjantaina oli ohjelmassa ainakin kolme lähtöä. Päivä käy ihan työlääksi niille, jotka kaikki lähdöt ajavat. Seurasimme rannalta kisoja. Isoja eroja syntyy jo ensimmäisellä kryssillä. Kryssi kestään n 15 minuuttia ja lenssi siitä puolet. Huomenna mekin päästään mukaan karkeloihin, jos saadaan vene tarkastettua loppuun. Jos kelit säilyy tälläisinä, niin työläs regatta on tulossa. Illalla oli ohjelmassa ajettujen mestaruuskisojen palkintojen jaot ja illallinen. Paljon hyvää syötävää ja juotavaa sekä rupattelua tuttujen kanssa. Ohjelmanumerona oli jonkinlainen samba-bändin esitys. Meillä oli Pekan kanssa kova työ pitää Eki poissa sambaamasta ;-). Ajoissa hotellille nukkumaan, sillä huomenna pitää saada vene rakennettua loppuun ja hoidettua loput tarkastukset.